Halloween-askartelu: naamio

Huomenna juhlissa meillä saa lapset myös koristella itselleen naamiot. Tämäkin on super helppo, eli munakennosta leikattu silmät ja nokka. Meidän lasten päähän istuu hyvin. Odotan jo miten lapset nämä askartelevat. Päässä nämä pysyvät kuminauhalla.

Esikoinen sovitti naamiota. 

Koristelematon aihio munakennosta leikattuna.

Tässä minun versioni lapsille malliksi.

Halloween-askartelu: Hämähäkkejä ja hämähäkinverkko

Vessapaperirullan hylsyt sekä kananmunan kennot ovat lemppareitani askartelussa. Molemmat ovat kierrätysmateriaalia, jota meillä syntyy jatkuvasti. Emme Esikoisen kanssa oikein löytäneet mieleiselläni hinta-laatu suhteella hämiksiä shoppaillessamme sunnuntaina, joten kehitin tuleviin juhliimme sitten pikahämiksiä. Päädyin lopulta kiinnittämään nämä hämikset hämähäkinverkkoihin, jotka lapset saavat huomenna juhlissa itse tehdä.

Näihin tarvitset:

• Vessapaperirullan hylsy
• Kananmunankennon munakuppi
• Paperiliima
• Maali

Verkkoon tarvitset:

• Pahvilautasia (tarvittaessa maali)
• Reittäjän ja sakset/askarteluveitsen
• Lankaa
• Teippiä
• Kuumaliimaa, jos kiinnität hämähäkin verkon reunaan.

Hämähäkki:

• Ensin leikkaa hylsy puoliksi.
• Leikkaa hylsyyn lovet.
• Leikkaa lovien väliin saksilla 8 viiltoa. Helpoiten tasapaksuja osia saa kun ensin leikkaa lovien välin puoliksi Ja puolikkaan puoliksi Ja vielä kerran puoliksi.
• Taita joka toinen hapsu ulos jalaksi.
• Leikkaa joka toinen hapsu pois.
• Aseta hylsyn sisään munakuppi, reunimmaiset kupit ovat isompia kuin kennon keskellä ja sopivat paremmin.
• Purista liimaa kennon ja hylsyn väliin. Käytin itse erikeepperiä.
• Maalaa hämis ja asettele kuivumisen jälkeen varovasti jalat mielesi mukaan.

Tässä hylsy on puolitettu.

Tein hylsyyn tällaiset aukot.

Tässä olen aukkojen välissä oleviin osuuksiin
leikannut tarvittavat hapsut ja nostanut joka toisen ylös.

Nyt ylimääräiset hapsut on leikattu pois.

Tässä on hämähäkin jalat ja munakennosta tuleva kroppa.

Munakuppi liimataan reunoista jalkoihin
ennen maalaamista.

Hämähäkinverkko:

• Maalaa tarvittaessa pahvilautasen reunat.
• Leikkaa lautasen keskus pois.
• Tee reiät lautasen reunoille.
• Kiinnitä hämähäkki kuumaliimalla.
• Solmi ensimmäinen lanka ja laita toiseen päähän teipin pala "neulaksi" .
• Pujottele seittilanka hämähäkinverkoksi. Lankoja on hyvä laittaa kaksi tai kolme. Liian pitkällä langalla lapsen on vaikea tehdä seittiä.

Tässä valmis hämähäkki ja ensimmäinen lanka
odottavat seitin punojaa.

Nämä hämähäkit onnistuisivat varmasti alusta asti jo pieneltä puuharilta. Meillä ajan puutteen vuoksi ja yllätyksen takia tein nämä tähän pisteeseen asti valmiiksi. En nimittäin todellakaan halunnut kokeilla miten 3 x 3v ja 3 x 5v näitä olisi juhlissa maalannut ja liimannut, eikä nämä varmaan olisi ehtineet kuivuakaan.

Halloween-askartelu: lepakot

Tänään meillä oli vapaa aamu ja käytimme sen yhdessä askarrellen. Askartelumme oli lepakoita halloweenjuhliimme. Tämän idean bongasin Facebookista Lasten kanssa askartelevan ideapankki.. ryhmästä. Olin jo aimmin maalannut vessapaperirullahylsyt, eli tänään työnjako olikin seuraava:

• Esikoinen leikkasi siivet äidin piirtämästä mallista
• Keskimmäinen leikkeli samaan aikaan hampaita
• Esikoinen liimasi siivet paikalleen
• Esikoinen ja Keskimmäinen laittoivat silmät ja hampaat lepakoille

Nämä tarvitset.

Valmis lepakko edestä ja takaa.

Lepakkoperhe valmiina.

Nämä lepakot lentelevät varmaan lastenhuoneisiin, jonne koristelut tulevat keskittymään. Voi myös olla, että mietin saisiko lepakoilla jonkin leikin. Lepakot seisovat itsekseen ja tuonne allehan mahtuisi piilottamaan jotain pientä "ällöä" maistettavaa tms. No vielä minulla on aikaa tätä pohtia.

Kuka puhaltaa äidin polveen?

Kyllä on ihanaa, kun isoilla on varhaiskasvatusta 2h/viikko. Alkaa meillä nimittäin kierrokset olla kohdillaan, kun lapset pääsee vauhtiin. Samalla pystyn tutustumaan tuohon reilun vuoden ikäiseen kuopukseen rauhassa ja keksimään hänen kanssaan touhuja. Halittelu on kyllä aivan ihanaa, samoin kuin on katsella kuinka hän oppii jatkuvasti uutta. Tosin tämä kiipeilyvaihe on hieman turhan hurja, toivottavasti pikku kupsut opettaa, eikä tule suurta kolahdusta. Lisäjännitystä meillä on, kun lattiat muualla paitsi makuuhuoneissa on laattaa. Joo ei tartte arpoa astioiden suhteen esim kumpi voittaa lattia vai lasi.

Yleensä sitä saa puhallella lasten pipejä, kun milloin mistäkin syystä joku muksahtaa. Tänään kuitenkin pitkästä aikaa asfaltti-ihottumaa otinkin minä. Näin pääsi käymään, kun päiväkodin pihalla olevaa pientä tekonurmi nousua koetin nousta portille johtavaan tiehen. Noo kerran jos siinä tossu luisui, en uskonut vaan piti toisen kerran yrittää ja silloinhan polvi ottikin hippaa reunakiveen. Juu, niin pääsi käymään ja sitten vähän mielessä kirottiin ja kierrettiin oikeaa tietä Kuopus sylissä vaunuille ja portista ulos. Kotona vahinkoja tutkiessa päätin laittaa illaksi laastarin, kun housut meinasi hangata. Löytyi vielä sopiva iso ja nätti pöllö polveen.

Lapset oli hieman ihmeissään kun äidillä on laastari ja tuo Esikoinen varsinkin ehkä järkyttynyt kun näki polven ennen laastaria. Meillä kun Esikoinen ja Keskimmäinen on ihan erilaisia kolhujen suhteen. Esikoisella kipukynnys on matala ja pieninkin kolhu sattuu syvälle sieluun. Keskimmäinen tulee kyllä syliin ja pitää puhaltaa, mutta sitten matka jatkuu. Onneksi Kuopus on tulossa Keskimmäiseen tuossa suhteessa, on nimittäin herralta tälläkin viikolla verta tullut jo kielestä ja vähän nenästä ja viime viikolla ainakin kahdesti osui hampaat huuleen kun kumpsahti. Ehkä se on niin, että pojat on poikia.

Ja kysymykseen, kuka puhaltaa äidin polveen niin kyllä siihen kotona puhalsi Keskimmäinen. Oli se niin ihme, kun äiti itselleen laastaria etsi.

Kortteja tyttärelleni

En muista milloin olisin antanut jollekin kortin, jota en olisi itse tehnyt. Usein olen myös runoillut korttiin saajalle sopivan runon. Runojanikin voin tänne kaivella joku päivä ja toki julkaista kun niitä lisää kirjoitan. Nyt kuitenkin jaan teille kuvia synttärikorteista, jotka olen tehnyt meidän Esikoiselle.

Tyttären 3v synttärikortti oli perhosen muotoinen aika perus kortti. Toki kortin pystyi taittamaan. Kortti sisälsi sankarin lempivärejä ja kimallusta. Tuolloin meillä oli myös perhosen muotoinen kakku.

4 v korttiin tein esiin nousevan sydämen meidän rakkaalle. Nämä kortit on kivoja ja tuohon voi liimata mitä vain keksii esiin nousemaan. Jos ei pidä siitä, että ulospäin näkyy tuo lovi, niin voihan korttipohjan väliin tehdä nousevan sisuksen ja liimata päälle ehjän kuoren. Tässäkin kortissa on kätetty kohovärejä, sekä kaiken maailman sydämiä. Ylärivistä onkin jo yksi sydän pudonnut kun oli omalla 2 puoleisella teipillään kiinni ja tytär tätä paljon ihaili vuosi sitten. Tuo sydämen ihana pinkkipahvi on muuten uusiokäyttöön otettu jonkun lelupakkauksen tausta.

 

Tänä vuonna tutustuin noihin liikkuviin kortteihin ja esikoinen saikin 5 v korttiinsa lentävän perhosen. Ohje tällaiseen korttiin löytyy halloween kortin yhteydestä ja sen löydät tästä. Sankarin toiveesta tässäkin on ainakin tarpeeksi kaikkea söpöä. Ja, koska käsialani ei ole koskaan ollut priima, voin tunnustaa, että tuon kimaltelevan sydämen alla oli ensin tuo numero 5 mutta se ei ihan onnistunut. Eikös se joku sanontakin ole, että minkä mitta heittää, sen lista peittää. Minä taas yleensä kokoan kortit liimailemalla koristeet kerroksiksi.

Kausivalo: Halloween

Viime vuonna syksyn lopulla asensimme keittiönikkunaan hiutaleen. Samalla huomasimme, että pistorasia, johon hiutale kytkettiin toimi myös valaisinpistorasiasta ja näin ollen talven jo väistyttyä hiutale jäi ikkunaan. Hiutaleesta kun tuli yövalo. Nyt syksyllä kun valoa alettiin taas käyttää naureskelimme vain hiutaleelle ja ajattelimme ostaa uuden mieleisen kausivalon kun selainen sesongin alettua tulisi vastaan.

Emme miehen kanssa löytäneet kummallekin sopivaa, joten ostin sitten 20 ledin nauhan. Jo ostaessa oli ajatus, että etsin tai teen meille mieleiset varjostimet ledeille. Nauha on nimittäin aavistuksen turhan kirkas yövalokäytössä ilman varjostimia. Tällä viikolla sitten naamakirjan uutisvirrassani törmäsin videoon, jossa ledinauhaan taiteltiin paperista origamipalloa ja tehtiin kissan silmiä. Siitä se ajatus sitten lähti ja näin lokakuun loppupuolella meillä on halloween kausivalo. Olen myös ideoinut jo kuinka ledinauha elää talven, joulun, kevään, pääsiäisen, kesän ja syksyn kierrossa.¨

Tässä versio viikolta, kun olin tehnyt vasta kurpitsat.

Meidän halloween valossa seikkailee kummituksia, kurpitsoja, sekä muutama paperipallo. Nauhan asettelu meillä on hieman haasteellinen kun käytin ihan vain paperia hahmoissa. Meillä ledinauha roikkuu kaksinkerroin ja sidoin sitä hieman piippukrassilla yhteen, jotta hahmot asettuivat paremmin. Jos hahmot olisi tehty pahviin ja nauha roikkuisi vaakatasossa olisi silmien asettelu varmasti helpompaa. Yksinkertaisuudessaan siis olen piirtänyt hahmot ja tehnyt silmiin reiäit, joihin olen ledit tökännyt. Kannattaa tehdä mahdollisimman pienet reiät niin ledit pysyvät niissä hyvin. Alla näet muutaman kuvan tekovaiheista, sekä lopuksi meidän lopullinen halloween valomme.

Tässä kurpitsan päät reikineen ennen kiinnitystä.

Tässä näkyy miten nauhaa on sidottu ledien
juuresta, hahmojen takana.

Tältä halloween valomme näyttä ilman valoa.

Tässä valot päällä.

Tästä tuli niin hauska. Meidän Kuopuskin osoittelee aina valoa ja naureskelee. Ei tullut liian pelottavaa. Joskus voin ottaa kuvat tuosta origami pallojen taittelusta, tai etsiä jonkun kätevän linkin josta näette ohjeet. Muistakaa käyttää ledinauhaa, koska ne eivät kuumene.

Hiljaista eloa

Lapsiperheessä riittää näitä flunssia sun muita. Pitää ihan koputtaa puuta, kun on niin vähällä tämä syksy menty. Nyt kuitenkin on kyllä viikonpäivät neniä ollut enemmän ja vähemmän tukossa. Hiljaistakin meillä on ollut, kun allerkirjoittaneen ääni on nyt muutaman päivän ollut kateissa. On muuten hyvin kummaa olla hiljaa, mutta pakko olla kun puhe on kuulostanut variksen raakkumiselta. Kuiskaamalla on lapsille saanut tarpeellisen kommunikaation hoidettua, miehelle on lentänyt whatsappi.

Vähän jänskättää, kun eilen pääsin työhaastatteluun. Kraakuin sen jotenkin läpi. Kummaa kyllä tämä nykyaika, kun webbikameran avulla olin haastateltavana ihan kotosalla. Saas nähdä tuleeko muuta, kuin kokemusta. Kaikkein parasta oli, että vaikka lapset oli kotona, pystyin keskittymään haastatteluun. Nimittäin ukki tuli meille ja oli lasten ja koiran kanssa ulkona. Ukin meillä olo helpotti muutenkin iltapäivää, kun sain lepuuttaa ääntäni ukin nauttiessa lapsenlapsista. Sain myös tehdä ruuan rauhassa, rasti seinään!

Työhaastattelun tuloksen kuulen tälläviikolla, mutta pelkään kyllä, että olen liian korkeasti koulutettu ko. hommaan. Jokainen haastattelu on kuitenkin arvokas kokemus ja auttaa kun etsin työtä joka odottaa minua. Haaveilenkin jo kahvitauoista, kun kahvi on liian kuumaa ja ruokatauosta, kun saa istuen syödä lämpimän ruuan.  Minun unelmatyöni liittyisi jollain tavalla kestävään kehitykseen ja materiaalien uusiokäyttöön tai kierrätyksen lisäämiseen. No onneksi voin omia pieniä valintojani ainakin tehdä ja opastaa lapseni kierrättämään ja ajattelemaan ympäristöä pienestä pitäen.

Tehokaan työntekijän minusta saa kyllä lähes työhön kuin työhön, en välttämättä tarvitse insinöörikoulutustani vastaavaa tehtävää. Aion nimittäin tarttua työhön kuin työhön, kunhan työtä on vähintään useamman kuukauden, työ on täysipäiväistä ja palkka on sellainen, että sillä elää. Palkkaa kun miettii, tulee huomioida työpaikan sijainti. Nimittäin jos löytäisin työn kotipaikkakunnalta, voisi palkka olla useamman satasen vähemmän, kuin kauemapana. Näin siksi, että jos saan töitä tästä läheltä, emme tarvitsisi toista autoa.

Auto kun on sellainen kuluerä, jossa ei voitolle voi päästä. Ensin on auton arvo ja sen jälkeen aina vakuutukset, verot, renkaat ja kaiken maailman huollot, ennen kuin päästään siihen miten paljjon auto syö polttoainetta. Ja sekun on sitten aivan varma, että jos työ on naapurikunnissa ei täältä pysty julkisilla työssä käymään. On nimittäin sellainen homma, että linja-autovuoroja vähennetään kokoajan!

Toivottavasti huomenna äänikin on jo parempi, kun isotkin on kotona. Tänään isot olikin hoidossa ja meillä oli Kuopuksen kanssa oikein rauhallista. Tosin työnhaussa oli pieniä ongelmia ihan tuon ajanpuutteen nimissä. Kuopuksen kanssa kun aamulla nukuimme pitkään ja hän meinasi sopivasti herätä 45min ennen isojen hakua. Kävelin siis ympäri kylää ja Kuopus nukkui liikkuvissa vaunuissa. En olisi nimittäin millään ehtinyt riisua ja antaa tissiä ja pukea ja kävellä päiväkodille. Meillä kun harrastetaan jo raivareita, jos joutuu riisuman ja pukemaan tiuhaan. Puhumattakaan, että Kuopus vuoden ja kuukauden iässä enää haluaisi vaunuihin istumaan, kun itse on paljon kivempi tutkia ojia. Saattoi viikko sitten olla kerta, kun Keskimmäinen ei jaksanut millään kävellä ja työnsin tyhjiä vaunuja, kun Kuopus kiemurteli jos jotenkin sylissä. Esikoinen taisi kulkea mukavasti, ehkä.

ps. Pikku Kakkonen on taivaanlahja, hetki jolloin yleensä kukaan kiusaa toista.

Wetwipe luukkukortti

Siis miten en ole aiemmin tajunnut hyödyntää peppupyyhepakettien luukkuja! Ja meillä niitä on siis tässä viimeiset 5 vuotta aika paljon ollut. Tosin nyt lapsen nro 3 kohdalla olen oppinut myös vihdoin pepun pesun lavuaarissa mieluummin kuin peppupyyhkeillä. Onneksi meillä vielä kuluu peppupyyhkeitä ja saan ainakin muutaman luukun askarteluihin. Pitää vain päättää tekeekö näistä oven pikkulelujen taloon (pitää se talokin tehdä), vai tekisikö jonkun sortin luukkukirjan kuopukselle, vai tekisikö vain sitten luukkukortteja. Tähän korttiin en nyt ole 100% tyytyväinen, mutta ehkä 4v saajalle tämä on oikein hyvä.

Tässä kortissa lopulta mietin, että olisiko tarvinnut liimata ollenkaan isommalle pahville. Tosin toiselle pahville olisi kuitenkin pitänyt liimata kun tuo punainen pahvi taustalla on alunperin ollut tarra-arkkien taustalla. Esikoinen kuitenkin oli sitä mieltä, että tämä pitää liimata pahville kun muuten on liian pieni. Se ehkä oli tässä kortissa ongelma minulle. Tarvikkeina olen käyttänyt vain tarroja, pahvia, peppupyyheluukku, kohoväri ja liima. Peppupyyheluukku tarttui punaiseen pohjaan ihan omalla liimallaan.

Alla vielä muutama kuva tuosta peppupyyheluukusta. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa, että käytössä oleva peppupyyhepaketti hupenee ja saan seuraavan luukun.

Kanteen liimasin mustan pahvin tekstin päälle.

Aukkoon leikkasin punaistakartonkia.

Takapuolelta näkee, että punainen kartonki
on kierrätystetty.

5v synttärikortti Halloween juhliin

Kortit, niitä tykkään askarrella ja kokeilla erilaisia tekniikoita, sekä ideoita joita imen netistä. Käsialani ja piirtäminen eivät ehkä ole vahvuuksiani, mutta tekemisestä tykkään ja  kyllä ne kortit yleensä aina ihan kivoiksi tulevat. Jossain vaiheessa kokoan vuosien varrella tekemiäni kortteja yhteen ja jatkossa koetan muistaa ottaa kuvia jo tehdessä. Tässä ensimmäinen kortti, joista otin kuvia jo tehdessä. Kortti on tämän päivän synttärisankarille, jonka juhlissa olemme nyt.

Tässä kortissa juju on esiin vedettävä teksti
ja samalla suussa liikkuva hämähäkki.

Tässä kortissa olen käyttänyt hämähäkkitarroja, oranssia ja mustaa pahvia, geelikyniä ja kohoväriä, hämähäkin kiinnitykseen käytin palan vaahtomuovia ja kaksipuolista teippiä. Liimana käytin ihan perus paperiliimaa ja tarkemmissa koloissa leikkaamiseen käytin paperiveistä. Esiin vedettävän tekstin kanssa tein eka klassisen mokan ja tarvike kuvassa näkyy yksin Onnea mikä ei valmissa työssä sitten näykkään. Näissä kannattaa kokeilla tarpeeksi monesti ennen kuin tekee lopullisen liimaamisen.

Näillä aloitin, lisäksi käytin kohoväriä.

Hahmotelma, kuinka kurpitsan sisään asettuu leikattu oranssi pala.

Tässä hahmottelen miten hämähäkin koroke asettuu.
Tässä vaiheessa  kannattaa myös hahmotella aukot alla olevaan pahviin
niin ehkä osaa kirjoituksen oikein kohdistaa.

Hämähäkki on nyt paikoillaan ja tuota reunaa pitää vielä leikata tarkemmin.

Hups, ulos vedettäessä toinen silmä ei aukea kokonaan ja alkuperäinen
Paljon ei tule näkyviin. Kurpitsa ei ole kuitenkaan kiinni
pohjassa joten varovasti tuosta sai leikattua tarpeellisen pois.

Nyt on pahvit leikattu oikein ja tekstit hyvin.

Väritin tältä takapuolelta mihin liimaa tulee levittää.
Tein suun vähän liian alas, joten alhaalla liimatessa sai olla tarkka,
että saa liiman kestämään muttei liimaa liukuosaa kiinni.

Liimattu, toimii.

Vielä kanta ja viimeistelyä kohovärillä, toisen hämähäkin lisäys jne.

Itse olen nyt ihastunut näihin kortteihin. Meidän esikoinen ja keskimmäinen saivat myös tällaiset toiminnalliset kortit elokuussa. Lupaan kuvata ne tänne jossain vaiheessa.

Projekti: Joulukalenteri

Juu tiedän, että on vasta lokakuu, mutta jaan tämän idean jo nyt, jos joku muu haluaa toteuttaa vastaavan projektin. Nimittäin kun itse bongasin pilttipurkkijoulukalenteri idean 2 vuotta sitten, en ehtinyt keräämään 24 purkkia ennen joulukuuta. Alta näet missä vaiheessa olen nyt ja mitä tavoittelen marraskuun loppuun. Laskin kyllä, että teoriassa nämä 7 viikkoa riittävät 24 purkin keräämiseen, päällystämiseen, pinoamiseen, täyttämiseen ja luukkujen sulkemiseen.

Takana viime vuonna käytössä ollut valmis runko,
vieressä tämän vuoden projektin 6/24 purkkia.

Tänä vuonna aion päällystää purkit vihreillä serveteillä, jotka kiinnitän vesi-liimaseoksella. Eli siis kastan servetit seoksessa, jossa on vettä ja erikeepperiä. Sen jälkeen kiinnitän purkit toisiinsa kuusen muotoon kuumaliimalla. Kansia en kerää, vaan aion liimata luukut purkkien suihin. Viime vuonna tein luukut nopeasti lahjapaperista, nyt mietin vielä teenkö ne vihreästä paperista, joka on kuvioitu kuusen koristeilla. Tai ainakin jos käytän lahjapaperia niin kohdistan kuvioinnin viime vuotta paremmin. Pohdin myös yhä teenkö numeroinnin taas alhaalta ylös, vai ylhäältä alas vai sekaisin. Kuvan viime vuoden kalenterista löydät kuitenkin alta. 

Viime vuonna luukkujen kuvioita ei tullut kohdistettua
ja numerointi meni ylhäältä alas järjestyksessä.

Alunperin minulla oli tarkoitus käyttää pilttipurkeissa niiden omia korkkeja ja olinkin kannet jo maalannut ja laittanut hienoksi. Tein maalaamiset ja kalenterin kokoamisen kesällä ja kun marraskuussa aioin täyttää kalenterin niin kas kummaa en meinannut saada kansia irti. Varsinkin keskellä olevat purkit piti avata pihtejä apuna käyttäen. Totesin, ettei me voida joka aamu kalenteria pyöritellä, vaan lasten pitää pystyä avaamaan luukut itse. Siksi päädyin sitten tällaiseen luukkuratkaisuun ja koska rakastan askartelua tämä on kiva, kun joka vuosi voi tehdä erilaisen ulkonäön samoihin raameihin. Viime vuonna jokaiseen luukkuun mahtui hyvin 4 konvehtia, mutta nyt kun niitä pitänee jo laittaa 5 niin ajattelin sitten ehtiä tehdä tämän isomman version. Sopivia purkkeja meille alkoi kertymään, kun miehen kanssa löydettiin uusi herkku maapähkinävoi.

Alla vielä kootusti mitä tarvitset ja miten askartelet oman kalenterisi.

Tarvitset:

• 24 purkkia
• maalia tms millä päällystät purkin (itse aion kokeilla servettien kiinnittämistä vesi-liima seoksella)
• kuumaliimaa (joku pikaliima tai lasiliima tms toiminee myös, mutta en usko että erikeeper pitää)
• sisällön jokaiseen purkkiin (4 konvehtia mahtuu hyvin pilttipurkkiin, on testattu)
• 24 purkin aukon kokoista paperin palaa (peruspaperi tai lahjapaperi tai mitä keksit)
• liimaa, jolla kiinnität luukut (erikeeper tai paperiliima toimii)
• tussin tai numerotarrat

Tee näin:

• Maalaa/päällystä purkit.
• Kuumaliimaa purkit haluaamasi muotoon, minä päädyin kuuseen.
• Täytä kalenteri.
• Leikkaa purkkeihin sopivat luukut. Ne kannattaa koristella ja numeroida jo ennen liimaamista.
• Levitä liima purkkeihin ja paina laput paikoilleen.

Syntypaikkalajittelu lapsiperheen arjessa

Toteutuneen syntypaikkalajittelun edellytyksenä on helppous. Varsinkin, kun talouteen kuuluu kahden aikuisen lisäksi 3 lasta, joista vanhin on vasta viiden. Kun kierrätys on helppoa, silloin se on myös mukavaa ja iskostuu selkäytimeen pienestä pitäen. Nyt kerron, miten meillä on järjestetty syntypaikkalajittelu. 

Meidän kierrätyspisteemme sijaitsee keittiösaarekkeen ja keittiöpöydän välissä, eli hyvin näkyvällä ja keskeisellä paikalla. Kierrätyspiste on koottu kahdesta Ikean BISSA-kenkäkaapista, siis näistä.  Kierrätyspisteen kansi toimii lisäksi meillä latauspisteenä puhelimille. Alla olevasta kuvasta näet, miten siististi roskat ovat piilossa lokeroissa. Kierrätyspisteen keskeinen sijainti taas takaa, että roskat on helppo tuoda omiin lokeroihin, ja että täydet kestokassit on helppo vaihtaa. Olen myös miettinyt, josko lokeroiden kansiin lisäisin opasteet mitä minnekin laitetaan, mutta vielä on menty suullisella ohjeistamisella.

Kun kierrätyspiste on ulkoisesti siisti, voi se sijaita vaikka keskellä kotia.

Meillä kierrätyspisteeseen kerätään metalli, lasi, puhdas muovi, paperi ja kartonki. Lokeroita on kuitenkin vain 4, joten vähiten tulevalle metallille ja lasille on jaettu yksi lokero muovisankoilla. Noihin sankoihin on vielä tulossa jonkin sortin kassit, kunhan löydän, tai ehdin ommella sopivat. Muissa lokeroissa roskat kerätään suoraan pieniin kestopusseihin, jotka näppärästi mahtuvat lokeroon. Kestokassit on myös todettu näppäräksi tyhjentää kierrätyspisteellä, kun vain muistaa pitää kahvasta kiinni eikä hujauta roskia kasseineen keräykseen. Kierrätyskäytössä olevia tyhjiä kestokasseja on myös näppärä säilyttää käytössä olevan kassin vieressä, jolloin kassin täyttyessä sen vain nappaa ja vie välivarastoon tai kierrätyspisteelle ja avaa uuden.

Metallille, lasille, muovipakkauksille, paperille ja kartongille
on kullekin oma paikkansa.

Muovipakkausten osalta emme pääse haluamalleni tasolle, koska lähimmälle muovinkeräyspisteelle naapurikaupunkiin on 25 km ja käymme siellä muun asioinnin yhteydessä kerran kuussa tai harvemmin. Keräämme siis vain puhtaat muovit, ettei autotallissa olevat täydet kestokassit houkutele kutsumattomia vieraita. Kuitenkin tuota puhtainta muoviakin kertyy käsittämättömän paljon.

Biojätteen keräämme avoimeen 5l sankoon ja otamme siitä kaiken hyödyn irti. Käsittelemme biojätteen nimittäin Bokashin avulla. Bokashi-kompostointiin päädyimme luettuani kuinka ravinteikasta multaa näin saadaan. Lisäksi aloituskustannukset olivat halvemmat kuin lämpökompostorin hankinnassa. Bokashi-ämpäriin biojäte tulee pilkkoa melko pieneksi ja astiaa tulee täyttää päivittäin. Bokashi-astiaa pitää myös muistaa pissittää ja fermatoitumisen jälkeen tehdään vielä multatehdas. Ehkä Bokashi on perus kompostoria työläämpi tapa biojätteen käsittelyyn, mutta olen ottanut tämän harrastelun kannalta ja nauttinut heinäkuussa muhkeita bokamullassa kasvaneita porkkanoita omasta kasvilaatikosta. Bokashista tulen kirjoittamaan vielä myöhemmin lisää, mutta jos aihe jäi mietityttämään niin kaiken tarpeellisen tiedon löydät Bokashi Garden Finland sivuilta, eli täältä.

Sekajätteelle meillä on kaksi astiaa. Toinen on keittiössä tiskialtaan alla oleva perus vedettävä astia. Toinen taas on käytännössä vaipparoskiksena toimiva avoin sanko kodinhoitohuoneessa. Kun luonnollisesti SER, vaarallinen jäte, sekä jäteastioihin kuulumaton jäte kerätään erikseen on 220 l roska-astia 4 viikon tyhjennysvälillä passeli meidän taloudelle. Vuoden päästä astia varmaan jää vajaaksikin, kun ei enää ole vaippaikäisiä.

Syntypaikkalajittelu kotona ei todellakaan ole tähtitiedettä vaan ihan perusarkea. Itse löysin inspiraation meidän keräyspisteelle internetin ihmeellisestä maailmasta ja toivon, että voin olla inspiraationa jollekin toiselle. Meillä mies aluksi pohti, miten oppii viemään roskat muualle kuin tiskialtaan alle, mutta kas kummaa ei se ole kuin muutama askel. Itse koen nuo kääntyvät lokerot myös paljon mielekkäämmiksi käyttää kuin laatikot ja kaapit.

ps. Jos et ole vielä kerännyt erikseen muovia, niin kokeile viikko ja huomaat kuinka suuri osa jätteestä on muovipakkauksia.

Halloween haamuja

Meillä ei ole halloweenia vietetty, kerran aiemmin olen tosin näitä haamuja tehnyt niin söpöjä kun ovat. Tänä vuonna meidän esikoinen kuitenkin esitti toiveen halloween juhlista ja näillä näkymin lokakuumme huipentuu sellaisiin. Juhlista parasta on tietty se kaikki laittaminen, miehenikin on sanonut, että jos  olisin yksi My Little Pony olisin Pinky Pie. Nyt pääsen siis keksimään kaikkea kivaa halloween härpäkettä, koska tapoihini ei kuulu valmiiden kertakäyttö koristeiden käyttäminen.

Nämä haamut on super helppoja ja lasten kanssa kiva tehdä. Materiaalitkaan eivät ole kummoisia, kun nämähän ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan sokerivedellä tärkättyjä talouspaperin paloja.

Tarvitset vain:

• vettä
• sokeria
• vesi-ilmapalloja tai muovimuki tai joku muu haamun muotoinen pinta
• talouspaperia
• tusseja

 Tee näin:

• Liuota sokeri veteen, nopeiten sokeri liukenee kuumaan veteen. Älä aloita haamujen tekoa kuitenkaan ennen kuin sokerivesi on jäähtynyt sopivaksi.
• Kasta pala talouspaperia vedessä, jos upotat paperin palan kokonaan purista varovasti ylimääräinen vesi takaisin kippoon. Pala voi olla helpompi kastaa osissa, koska kovin ryttyinen on vaikea avata pallon päälle.
• Asettele märkä talouspaperin pala muodon päälle, voit käyttää vesi-ilmapalloa kuten minä, tai muovimukeja tai jotain sopiva tötteröä. Itse tein osan väärinpäin käännetyn muovimukin päälle, silloin kannattaa asetella haamu vähän ilmavasti niin ei tule teräviä reunoja ja niin kartiomuoto.
• Halutessa asettele toinen taloupaperipala hieman limittäin ensimmäisen päälle niin saat haamumaisemman helman ja tukevamman haamun, kun paperit kuivuvat toisiinsa kiinni.
• Anna aikaa seuraavaan päivään, eli odota että haamut kuivuvat.
• Pujottele vesi-ilmapallo/muotti haamun sisältä, ainakaan minun ei tarvinnut palloja poksautta ja käytinkin samoja palloja muutaman kerran.
• Piirrä haamuille silmät ja suu

Tarvitset aluksi vettä, sokeria, muotin ja talouspaperia

Tässä on ensimmäinen märkä paperi aseteltu haamuksi pallon päälle,
lisää vielä toinen niin haamu vahvistuu.

Valmiit haamut.

Mukavia haamuilu hetkiä, jos näitä päädytte askartelemaan. Tällä samalla tekniikalla meillä on ollut tehty pääsiäiseksi "munan" puolikkaita. Niihin palataan sitten noin puolen vuoden kuluttua. Katsotaan mitä muita halloween koristeita meidän halloween juhliin ehditäänkään vielä tehdä. Ainakin mielessäni jo hahmottelen tekeväni sopivan karmivan kauhuluolan lapsilta salaa saunaan ja pesuhuoneeseen.